On ollut mielenkiintoista ja avartavaa olla mukana meidän omaan arkeemme vaikuttavassa päätöksenteossa. Tuttavallisemmin sanottuna politiikassa. Itse en myönnä olevani poliitikko. Olen vaikuttaja ja päättäjä. Mielestäni poliitikko ammatti, jonka harjoittajalla esiintyminen ja (asioiden) esittäminen saattaa vaikuttaa äänestäjien mielikuviin usein enemmän kuin moni uskoisi. Puuttuvan asiaosaamisen pystyy peittämään puhumalla ja letkauttelemalla asioita sanomatta mitään.

Kesäkuun alussa Perussuomalaiset piti historiallisen puoluekokouksensa. Kokouksen jälkeen tapahtuneet asiat eivät ole varmaan jääneet keltään huomaamatta joka tätäkin tekstiä lukee, en rupea niitä käymään sen kummemmin läpi.

Minä en ole henkilönpalvoja. En päätöksenteossa, politiikassa, työssä enkä vapaa-ajallanikaan. Arvostan luotettavia ihmisiä kaikilla elämän osa-alueilla. En ole siis Halla-aholainen, Soinilainen eikä minua saa taottua mihinkään muuhunkaan kategoriaan. Jos minun pitäisi kuvailla itseäni niin en voi sanoa muuta kuin olevani realisti. Pyrin aina toimimaan ja tekemään päätöksiä tosiasioihin nojaaviin faktoihin perustuen. Faktatkin ovat nykypäivänä vaikeasti erotettavia; Suomessa päätöksenteko tapahtuu erilaiset arvopohjat omaavien puolueiden toimesta. Monella puolueella on olemassa omat unelmansa joihin he sokeasti uskovat tosiasioiden sijasta.

Satavuotiaan Suomen juhlavuonna kannattaa pysähtyä tarkastelemaan asioista. Suomen itsenäisyyden aikana on tapahtunut paljon. Isovanhempani ovat joutuneet näkemään ja kokemaan sodan julmuudet. Heille oli kuitenkin tärkeää puolustaa omaa itsenäistä Suomea. Isovanhempieni ja vanhempieni sukupolvet ovat periksi antamattomalla uurastuksella mahdollistaneet hyvinvointi Suomen. 90-luvulta lähtien hyvinvointiyhteiskuntaa on murennettu ja 2000-luvulla tahti on vain kiihtynyt. Samaan aikaan päätöksenteko Suomen asioista on siirtynyt pois omista käsistämme EU:n kehittyessä kohti liittovaltiota.

Vaikuttaa että Suomessa työuransa puurtaneita pidetään monesti rasitteena yhteiskunnalle – näin ainakin annetaan monesti ymmärtää. Se on fakta, että meillä ikääntyneen väestön määrä on kasvanut suureksi suhteessa nuoriin ikäluokkiin. Sen sijaan että voivotellaan pitäisi katsoa tulevaisuuteen entistä määrätietoisemmin. Suomen pitäisi muuttaa politiikan linjaa ja tehdä päätöksiä, jotka kannustaisivat perustamaan perheitä ja samaan uusia ikäluokkia kehittämään hyvinvointiamme. Tämä olisi mahdollista monien lähes ainutlaatuisten suomalaisen yhteiskunnan tarjoamien palveluiden avulla. Lisäksi vaadittaisiin myös määrätietoista politiikkaa verotukseen. Verotuksen ei ole tarkoitus olla mikään tulonsiirtoautomaatti. Verotus ja verotulot on tarkoitettu suomalaisen yhteiskunnan ylläpitämiseen ja palveluiden tarjoamiseen suomalaisille veronmaksajille. Politiikassa on kuitenkin valloillaan voimia, joissa erilaiset unelmat menevät vahvasti realismin edelle.

Minä jatkan vaikuttamista valitsemassani joukkueessa Perussuomalaisissa. Aioin jatkaa toimintaani entiseen malliin tehden asioista Suomen ja suomalaisten hyväksi! Meidän muutaman miljoonan ihmisen kansa on ponnistanut realismin avulla mahtavaan yhteiskuntaan. Nyt meillä on suuria haasteita. Päätöksenteossa tarvitaan suoraselkäistä ja faktoihin perustuvaa toimintaa, jotta pystymme ylläpitämään hyvinvoinnin jota Suomeen on sata vuotta rakennettu. Omaa etuaan tavoittevat hilppotolppailijat eivät ole kykeneviä hoitamaan yhteisiä asioitamme.